Pelko vai kasvu?

Olet tarttumassa luuriin tai lähestymässä mielenkiintoista ihmistä jossakin tapahtumassa. Vatsaa kipristää, rintaa puristaa. Mieli on saanut kehon vakuuttumaan vaarasta. Sinun tekee mieli paeta paikalta tai jättää puhelu soittamatta. Ajatukset laukkaavat ja luovat ennakkokuvia katastrofeista. Olet luopumassa tavoitteistasi.

Jos huomaat ajatuksesi ennen kuin automaattisesti toimit tai jätät toimimatta pelon ohjaamana, olet saanut kiinni jostakin tärkeästä. Sinulla on mahdollisuus toimia viisaasti valiten. Voit hälventää pelkoa pois kehosta ravistamalla sitä, tekemällä jotain, mikä saa mielen huomion toisaalle. Näin saat rauhoitettua hermostosi ja pystyt ajattelemaan levollisemmin.

Havainnoi uteliaasti ajatuksiasi. Anna niiden tulla ja mennä. Säännöllisen harjoituksen myötä tiedostat, että ajatuksesi ovat mielen tuotetta. Pystyt tunnistamaan omat pelkoa lietsovat ajatusmallisi ja tarvittaessa kyseenalaistamaan ne.

Tunnusta itsellesi, että pelkäät. Sen mitä itsessään hyväksyy, sitä voi alkaa kehittää*. On ihan okei pelätä. Rohkeus on sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että valitsee itse. Tunteiden ohjauksessa ei välttämättä tiedosta tarvetta toimia toisin.

Pelkojen kohtaamisessa on suureksi avuksi oman mielen kouluttaminen joustavaksi. Omia ajatusmallejaan voi haastaa menemällä epämukavuusalueelle. Kirjoitinkin jo aiemmin itsensä siedättämisestä näkyväksi tulemisessa. Kannustan harjoittelemaan rajan ylittämistä muutoinkin, toistuvasti ja usein. Laajalla rintamalla joka elämän alueella.

Tietoisten harjoitusten tekeminen niin henkisellä kuin fyysiselläkin alueella tukee molempia alueita. Voimia ja jaksamista saat fyysisestä harjoittelusta. Se vahvistaa myös mieltä. Henkisen jumpan myötä alat ymmärtää fyysisen harjoituksen merkityksen. Mieli pysyy kirkkaana, kun aineenvaihdunta toimii. Aivot tarvitsevat myös hyvää ravintoa ja riittävästi lepoa. Näin olen ainakin itse tämän kokenut.

soroush-karimi-220519

Huomasin itsessäni muutoksen, kun osallistuin muutama viikko sitten Valmennuskeskus Publicin ryhmävalmennukseen ja kerroin siellä näkemyksiäni vapautuneesti. En ole aiemmin julkisissa tapahtumissa tai edes työpaikalla yhtä avoimesti kertonut mielipiteitäni. Jokin oli muuttunut.

Viime vuosiin sisältyy monia tapahtumia ja merkityksellisiä oppeja, mutta haluan tässä kohtaa nostaa esiin Pia Koposen kirjoittaman kirjan Lupa Mokata (2017). Siinä on loistavia harjoituksia epämukavuusalueen rajan ylittämiseen ja sisäisen kommentaattorin ymmärtämiseen. Luin sen viime vuoden tammikuussa ja aloin haastaa itseäni tietoisesti epämukavuusalueelle. Tai elämysalueelle, kuten Pia sitä nimittää.

Olen haastanut itseäni pitämään ”väärän värisiä” vaatteita, opetellut syömään inhokkiruokia (paitsi maksalaatikkoa – joku raja sentään!), rikkonut rutiineja ja tutustuttanut itseäni erilaisiin musiikin lajeihin. Olen tutkinut asioita, joista minulla on ollut lukkiutunut mielipide tai näkemys.

Olen myös opetellut arvostamaan arvostelemisen sijaan. Kiitollisuuden vaaliminen ja oppimisesta nauttiminen tuo positiivista virettä. Vaikka alkuun harjoitukset tai kiitollisuushöpötykset kuulostivat ja tuntuivat hölmöiltä, näin jälkikäteen huomaa niiden merkityksen.

(Haluan silti sanoa, että mukavuusalueella olemisessa ei ole mitään vikaa sinänsä. On hyvä levätä ja lepuuttaa mieltään tekemällä tuttuja asioita. Tee se kuitenkin tietoisesti. Tunnista tarve lepoon ja tee itsellesi hyvää oloa tuovia juttuja. Vaikka mielesi huomauttaisikin tekemättömistä töistä, kiitä sitä huomioista ja laita itsellesi vaikka jalkakylpy.)

Nämä epäsuorat harjoitukset ja niistä saamasi opit auttavat sinua tarttumaan itse työnhakuun liittyviin pelkoa aiheuttaviin tehtäviin. Kun olet tottunut epämiellyttäviin tunteisiin ja alkanut ymmärtää, mistä ne kumpuavat, on helpompi tarttua työnhaun haasteisiin. Pelosta tulee tuttu kaveri, jonka kanssa pystyy ottamaan tanssiaskeleita.

Ehkä sinua voi auttaa myös se, että tiedostat pelon tuoman viestin: olet lähestymässä jotain tärkeää. Olet lähestymässä tilannetta, josta sinun on hyvä oppia jotain. Elämä kutsuu sinua kasvamaan. Ja kutsuu yhä uudelleen. Niin kauan, kunnes vastaat myöntävästi. Sano elämälle kyllä.

 

*Lause on suora lainaus Jari Sarasvuon Aamulenkistä 9.2.2018. Monet ajatuksistani on peräisin hänen ajattelustaan tai hänen esiin tuomistaan ajattelumalleista. Poimin ajatuksia myös monilta muilta kirjailijoilta, esimerkiksi Hidasta elämää -kirjasarjan kirjoittajilta.

 

Usko unehes

”Ken uskovi toteen, ken unelmaan, – sama se, kun täysin sa uskot vaan! Sun uskos se juuri on totuutes. Usko poikani unehes!” (Eino Leino)

Viikonloppuna ehdin hieman vilkaista PVTT4-kurssin materiaaleja. Jari-setä puhui opitusta optimismista ja neuvoi kehittämään itsestä parempia tarinoita, joita on maailman edessä valmis toteuttamaan. ”Positiiviset harhat omista kyvyistä ovat välttämättömiä.” Harhaisuudessa on toki rajansa, niiden täytyy pohjautua jotenkin todellisuuteen. Kuitenkin ”ajan myötä alkavat rakentavat ja resonoivat tulkinnat itsestä vastata todellisuutta yhä useammin ja tarkemmin.” Hänen viestinsä resonoi minussa voimakkaasti, olinhan juuri jättänyt itsestäni tarinan Piilo-osaajien julkaistavaksi.

Piilo-osaajiin liittyminen ei ollut minulle mikään läpihuutojuttu vaan jouduin vähän käsittelemään asiaa. Työnhakuvalmentajani Marika puhui siitä minulle jo heti ensimmäisellä tapaamisella syksyllä, mutta torjuin ajatuksen. Ei ole mun juttu. Itsensä markkinoiminen kuulosti todella kammottavalta. Sain kuitenkin siitä kipinän ja pelkotanssi-hengessä päätin mennä Piilo-osaajien työnhakumingleen tammikuun alussa. Sieltä se innostus sitten tarttui. Olinhan jo päättänyt julkaista blogin, miksi en sitten tulisi piilosta muutenkin. Peloille lisää kyytiä!

Itsensä markkinoiminen ei silti ole minulle mikään helppo juttu. Profiilin kirjoittaminen  Piilo-osaajiin oli hankalaa. Olin kyllä tehnyt jo pohjatyöt eli pohtinut mitä osaan, mitä haluan tehdä ja mitä voin sen eteen tehdä. Pohtimisen lisäksi olin myös toteuttanut yhden asian, mitä voin tehdä. Kuitenkin profiilin kirjoittaminen jumitti. Piilo-osaajien Jaana Saramies lopulta muistutti minua asiasta ja väläytti julkaisupäivänkin, joten hommaan oli ryhdyttävä. Sain rakentavaa palautetta ensimmäisestä versiostani ja muotoilin joitakin lauseita uudelleen. Kiitos Jaana, sää tiedät nää jutut!

Profiilin tullessa julki koin taas hetkellisesti tuttuja kauhun tunteita. Epävarmuus siellä nosteli päätään ja supatteli pelkoa lietsovia ajatuksia. Juttelin asiasta markkinointia tekevän pikkuveljeni kanssa ja sain kannustavaa palautetta. Hän sanoi, että ”markkinointi on lupausten myymistä. Kun uskot siihen, mitä myyt, saat toisetkin uskomaan. Innostus tarttuu.” Koin keskustelussa jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Vaikka en ole vielä palvelumuotoilun ammattilainen, voin silti myydä itseäni tulevaisuuden lupauksena. Kiinnostuksen kohteet ovat merkki lupauksen lunastamisesta. Ne ovat sellainen ohjenuora, jota seuraan. Imen itseeni väkisinkin tietoa asioista, jotka kiinnostavat minua. Höristän korviani automaattisesti kuullessani jotakin asiaan liittyvää. Ja itse työssä lopulta opitaan ne asiat, jotka mahdollistavat menestymisen.

”Elämä on se tarina mitä itsellesi itsestäsi ja elämästäsi sepität. Sinusta tulee se, mitä itsestäsi maailmalle julistat ja itsellesi uskottelet.” (Jari Sarasvuo)

Itsensä markkinoiminen on rohkeutta tuoda omat positiiviset harhat esiin. Tuo siis rohkeasti oma osaamisesi ja kiinnostuksen kohteesi esiin välittämättä negatiivisesta realismista, jota mielesi ajatuksiisi tuottaa. You can do it!

Pelko saa meidät jumiin

Haluat töitä. Haluat uuden työn. Haluat jotain muuta kuin nykyiset tai entiset työtehtäväsi. Tuntuu, että tavoitteesi on liian kaukana. Et ehkä tiedä, miten aloittaa tai mahdollisuuksia tuntuu olevan liikaa. Lähtökohdat ovat vähän erilaiset, mutta jotain yhteistä on uuden edessä kaikilla. Pelko.

Pelko supattaa korvaasi, että et osaa. Sulle nauretaan. Sinut torjutaan ja nolataan. Supatus saa sinut epävarmaksi. Epäonnistut ihan varmasti! Et saa uudentyyppistä työtä, mitä oikein kuvittelet. Jos kuuntelet supatusta, haet samanlaista työtä mistä on ennestään kokemusta ja mihin varmasti pääset. Tai pysyt nykyisessä työpaikassasi vaikka olo tuntuu epämääräiseltä. Sulla sentään on työpaikka. Pääasia, että saat töitä! Mieli saa sinut ensin pelkäämään ja sitten vakuuttumaan, että tämä on ihan hyvä näin. Älä usko sitä! Ihminen tarraa tuttuun ja turvalliseen kun ei uskalla päästää irti. Vaikka olosuhteet olisivat sietämättömät. Tulevaisuus pelottaa, kun sitä ei tunne. Sinut on kuitenkin luotu antamaan parastasi tälle maailmalle. Meidät kaikki on. Meissä kaikissa on se potentiaali. Kutsumus löytää meidät, kun olemme tehneet oman osamme.

Peloista huolimatta kurota tulevaisuuteen ja tee asioita, jotka vievät kohti uutta. Mieti mitä tekisit, jos et pelkäisi? Pieniä askeleita. Neuvottele pomon kanssa mahdollisista uusista tehtävistä. Onko se liikaa? Auta työkaveria mielenkiintoisissa työtehtävissä. Ei ehkä kuulu sun työhön etkä saa siitä välttämättä lisää palkkaa, mutta oppisit uutta. Oppisit jotain sellaista, mikä auttaa sua kurottamaan vähän korkeammalle. Tarkkaile ympäristöäsi, se voi olla mahdollisuuksia täynnä.

Unelmoi työpaikasta, jossa haluaisit olla (mahdollisuuksien rajoissa). Mitä sen saaminen vaatisi? Kysy itseltäsi:

1. Mitä osaan?
2. Mitä haluan tehdä?
3. Mitä voin sen eteen tehdä?

Kun olet selvittänyt osaamisesi ja toiveesi, on aika toimia. Selvitä millaiset askeleet ovat sinulle mahdollisia. Pidä mieli avoimena.

Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Palaa sen kysymyksen äärelle aina, kun huomaat ajatustesi olevan pelon värittämiä. Mitä tekisit, jos tietäisit, ettet voi epäonnistua? Silloin löydät enemmän vaihtoehtoja ja ymmärrät, että voit toimia peloista huolimatta. Jos et yritä, epäonnistut joka tapauksessa. Kun yrität, sinulla on mahdollisuus onnistua.

Mikä sinua pitää paikallaan?